PP-Tonttula Hyvärilän Tonttupolulla ajalla 21.11.-6.1.

Neljä tonttua ja joululeivonnaisten taika

Eräänä jouluaattona, syvän metsän siimeksessä, asui neljä tonttua, jotka tunnettiin parhaiten leipomataidoistaan. Jokaisella oli oma tärkeä tehtävänsä ja arvonsa, joka teki heidän joululeivonnaisistaan erityisiä.

Tontuista ensimmäinen, Harkinta, oli kaikkein mietiskelevin. Hän ei koskaan tehnyt mitään hätiköiden. "Jokainen ainekseni on valittava huolella", hän sanoi aina. Harkinta tiesi, että täydellinen piparkakkutaikina vaati tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Hän valitsi mausteet ja jauhot, mietti niiden sopivuutta ja sekoitti ainekset huolellisesti.

Toinen tonttu, Harjaannus, oli taitava ja ahkera. Hän oli tunnollinen ja hioi taitojaan jatkuvasti. "Vain harjoittelu tekee mestariksi", hän nauroi, kun vaivasi taikinaa tuntikausia saadakseen sen juuri oikeanlaista. Harjaannus oli aina valmis parantamaan ja kehittämään leivontatekniikoitaan, sillä hän uskoi, että täydellinen joululeivonnainen syntyy vain toistoja ja tarkkuutta harjoitellessa.

Kolmas tonttu oli Hyvyys. Hänen sydämensä oli lämmin, ja hän jakoi hyvyyttä joka hetki. "Joulu on rakkauden ja antamisen aikaa", hän sanoi usein. Hyvyys valmisteli makeat joulutortut ja hän tiesi, että jos taikinan leipoisi ilolla ja rakkaudella, se maistuisi paremmalta kaikille.

Neljäntenä, Hyvinvointi, oli tonttu, joka huolehti siitä, että kaikki heidän leivonnaisensa olivat myös ravitsevia ja terveellisiä. "Joulu ei ole vain herkuttelua, vaan myös hyvinvoinnin aikaa", hän sanoi. Hyvinvointi käytti taikinoissa täysjyväjauhoja ja lisäsi joukkoon marjoja ja pähkinöitä, jotta joululeivonnaiset olivat yhtä aikaa maistuvia ja ravitsevia.

Joulu tuli, ja tontut päättivät leipoa suurimman ja kauneimman joulukakun, jonka metsän asukkaat olivat koskaan nähneet. He työskentelivät yhdessä, kukin omalla tavallaan: Harkinta valitsi tarkkaan ainekset, Harjaannus vaivasi taikinan täydelliseksi, Hyvyys koristeli ja täytti herkut rakkaudella ja Hyvinvointi lisäsi terveellisiä aineksia.

Kun kakku oli valmis, se oli kaunis ja tuoksui taivaalliselle. Metsän eläimet kokoontuivat ympärille, ja jokainen otti pala joulukakkua. Se oli täynnä makuja ja hyvää oloa, mutta tärkein asia oli se, että tontut olivat tehneet sen yhdessä, jakaneet omat lahjansa ja arvonsa toisiaan tukien. He tiesivät, että tekemällä oppii parhaiten.

Ja niin metsän asukkaat viettivät joulua rakkaudessa ja ilossa, nauttien tonttujen leipomista herkuista ja muistellen, että joulu ei ollut vain herkuttelua – se oli myös yhdessäoloa, hyvyyttä ja huolenpitoa toisistaan.

Ja niin joulun taika säilyi metsässä, vuodesta toiseen.

(Perinteestä pätäkkää- hankkeen tonttulan tarina on tehty tekoälyn avulla).

Lisätietoja Tonttupolusta ja Perinteestä pätäkkää-hankkeesta.